Karkurannan Sylvan

Hoitaja: Marjaana, Päivämäärä: 2014-11-18 00:00:00

Pimeä marraskuinen syysilta on omiaan pienelle juonittelulle. Cresendon Suvi oli kovasti pohtinut ponin ostoa, mutta jahkaillut kovin pitkään. Niinpä päätin avittaa häntä vähän päätöksessä. Sylvan oli varsonut muutamaa viikkoa aiemmin, ja Skye nimen saanut varsa sopisi talliin kuin nenä päähän. Se ei ollut ikinä matkustanut, ja kuljetuskoppi oli melkoisen jännittävä paikka. Onneksi Sylvan oli kuitenkin tottunut ja rauhallinen matkustaja, ja kun emä talutettiin koppiin, varsan oli tultava perässä, vaikka kuinka hirvitti. Kun kamppeet ja ponit oli saatu kyytiin, hurautin auton käyntiin ja lähdin tihkusateiseen yöhön pyyhkijät viuhtoen.

Ei mennyt kauaakaan kun kurvasin Cresendon pihatielle. Olin jo hyvissäajoin sammuttanut autosta valot, ja nyt sammutin moottorinkin. Tallilla ei näkynyt valoja, mikä oli oikein hyvä merkki. En silti uskaltanut ajaa pihaan asti, vaan otin tamman ja varsan ulos kopista tienvarressa, ja lähdin taluttamaan niitä tallia kohti.

Tallin ovi oli tietysti lukossa, mutta koska olin juuri käynyt varsa-ostoksilla, tiesin että ikkunat olivat helposti avattavissa. Sain sujautettua ikkunanraosta kättäni senverran, että sain lukon auki, ja kiipesin ikkunasta sisään. Sitten olikin lastenleikkiä avata ovi, ja napata ovenpieleen sidottu tamma sisälle varsoineen. En uskaltanut laittaa valoja päälle, joten etsin käsikopelolla etsimäni: tyhjän karsinan, josta olin juuri pari päivää sitten hakenut itselleni ponin. Se oli putsattu ja alusiakaan ei ollut, mutta lykkäsin tamman sinne silti. Sitten tajusin, että varsa oli kadonnut.

Kirosin mielessäni huonoa tuuriani, ja lähdin etsimässä hämärässä mokomaa karkuria. Tallin toisesta päästä kuului hörinää ja kiukkuista vingahtelua. Sinne siis. Ilmeisesti joku tallin asukki oli kuitenkin komentanut varsaparkaa sen verran kiukkuisesti, että lapselle tuli äitiä ikävä. Hapuillessani käytävässä ääntä kohti sainkin yhtäkkiä sylin täyteen kauhistunutta varsaa.

Kun lopulta sain keuhkot taas toimimaan töytäisyn jäljiltä, varsan oikeaan karsinaan emänsä kanssa, ja vielä alusia ja heiniäkin sopivan verran, saatoin huokaista helpotuksesta. Kaivoin taskustani valmiiksi kirjoitetun lapun, ja kiinnitin sen karsinan oveen:

"Skye on nyt tullut kotiin. Haen tamman vieroituksen jälkeen, ota sen ylläpitokulut vaikka maksuna varsasta!"

Olin jo tallin ovella, kun muistin vielä viimeisen silauksen. Kaivoin taskustani punaisen silkkinauhan, ja palasin hetkeksi karsinalle. Sitten saatoin lähteä hyvillä mielin kotiin. Suvi saattaisi ehkä yllättyä aamutallille tullessaan...