Tallin esittely

Karkurannan ponitalli on kesällä 17.7.2007 perustettu russponeihin keskittyvä virtuaalitalli. Talli toimii siittolana, mutta järjestää silloin tällöin myös pieniä kilpailuja poniratsukoille. Lähiseudun lapset ja nuoret käyvät meillä myös hoitamassa poneja ja ratsastamassa. Tallin omistan minä, eli Marsupieni. Olen pyörinyt virtuaalimaailmassa vuosituhannen vaihteesta, ja ensimmäisen virtuaalirussini kanssa puuhailin jo vuonna 2002. Muista virtuaalijutuistani ja historiastani voi lukea lisää virtuaaliblogistani (marsupieni.net) tai käyttäjäsivultani virtuaaliwikistä. Teen tallin ohessa töitä myös Virtuaaliseen ratsastajainliittoon koodarina, mutta päätoimeni on olla pitkän linjan russikasvattaja.

Karkuranta sijaitsee eteläsuomalaisessa maalaiskunnassa, virtuaalimaailmassa. Kunnassa on muutama muukin hevostalli, ja yhteistyö on tiivistä. Käytetään esimerkiksi yhteisiä maastoja, ja Karkurantalaisilla on oikeus varata vuoroja naapuritallin maastoesteradalta ja maneesista. Kunnan keskustasta löytyy peruspalvelut, mutta isompia hevostarvikeliikkeitä ja kilpailu-areenoita joutuu etsimään naapurikaupungin puolelta. Lähimmälle järvellekin on aika pitkä matka, joten sinänsä paikka on virtuaalitallille hyvin epätyypillinen. Kuka on keksinyt antaa tallille tällaisen nimen, jos lähellä ei ole rantaa?

Kun päätieltä kääntyy kohti tallia, ensimmäisenä näkyy valkoisilla lankkuaidoilla reunustetut laitumet. Todellisuudessa valkoista lankkua on vain "julkisivuilla": tallia rakennettaessa halusin innoissani valkoiset lankkuaidat ("pitäähän jokaisella itseään kunnioittavalla virtuaalitallilla sellaiset olla!") tajuamatta ollenkaan, miten paljon työtä on niiden pitämisessä edustuskunnossa! Toinen alkuaikoina ehdottomasti vaatimani virtuaalitallin vakiovarustus, eli se tunnelmallinen koivukuja, puuttuu kokonaan. Sen istutus vähän epäonnistui, ja tällä hetkellä tien varrella kasvaa kolme puuta, joista yksi on kuusi...

Karkurannan ponit viettävät päivänsä ja usein myös yönsä aina sään salliessa ulkona tarhoissa ja laitumilla, näitä poneja ei turhaan seisoteta tallissa! Ponit saavat ulkoilla vapaasti, eikä niitä kääritä pumpuliin. Pääasiallinen asumismuoto on siis pihatto. Jopa astuvat orit tarhataan kokopäivätarhauksella omissa tilavissa tarhoissaan, elleivät sitten tule toimeen nuorten orien pihattolaumassa, jolloin ne asuvat tietysti siellä. Osa laitumista on metsäistä ja kallioista maastoa, eli meidän kasvatit oppivat varomaan kyllä kinttujaan pienestä pitäen.

Karkurannan pihamaalta löytyy kolme pihattoa: kaksi pienempää ja yksi isompi. Pienemmät pihatot (vasemmanpuoleinen pohjapiirros) ovat tarkoitettu alle vuotiaille varsoille, ja toinen tätä vanhemmille oreille. Suuremmassa pihatossa (oikeanpuoleinen pohjapiirros) asustavat kaikki tallin tammat, ja maitovarsat. Meiltä löytyy kyllä myös vanhaan tiilinavettaan remontoitu talli perinteisillä karsinoilla. Niissä asustavat astuvat orit, sekä aktiivisesti kilpailevat (klipatut) tai muuten vaan pihattoon sopimattomat ponit. Aktiivisesti muilla talleilla kisoissa kiertävät tammat voivat tuoda mukanaan ties mitä tarttuvia virtuaalipöpöjä, joten ne eivä pääse tammapihattoon tiineiden tammojen ja maitovarsojen sekaan kisakaudella. Tallin karsinat ovat kahdessa eri tilassa, joten tarvittaessa toisesta päädystä voidaan myös tehdä eristetty toipilastalli.

Pihatoissa on pesukarsina, pari tavallista karsinaa (tammapuolella vähän enemmän), varastotilaa ja ruokinta-automaatti. Automaatti sysää ruokaa sekä pihaton ulkoseinälle, että sisälle asennettuihin kippoihin. Oviaukoissa on kaksinkertaiset liuskeovet suojaamassa kylmältä. Tammapihaton kyljessä on kolme tarhaa, joissa vastasyntynyt varsa ja emä voivat tutustua kahdestaan ulkoilmaan. Lisäksi pihan toiselta puolelta löytyy myös muutama tarha lisää niille, jotka eivät syystä tai toisesta pihatossa asusta. Muutoin kaikki tallin tilukset on isoina laitumina, jotka on lohkottu sopivasti niin että heinää riittää koko kesäksi jokaiselle pihattolaumalle alueita vaihtamalla.

Kaikki ponien varusteet löytyvät karsinatallin vintiltä. Koska tallissa on kymmeniä samanrotuisia poneja, joista vain murto-osaa liikutetaan aktiivisesti ratsain tai kärryillä, ei meiltä löydy jokaiselle ihkaomia varusteita. Satuloita, suitsia ja valjaita löytyy vähän joka lähtöön, mutta niitä ei nimikoida kellekän ponille, vaan ne on numeroitu. Varustehuoneen seinällä on lista siitä, mitä varusteita milläkin ponilla voi käyttää, ja yhdelle ponille voi sopia useampikin eri satula. Kisaaville poneille valitaan yleensä kisakauden ajaksi sopivin satula, jota ei kauden aikana käytetä muilla.

Kuten arvata saattaa, ei tällaista ponimäärää hoideta yksin. Tallilla työskenteleekin minun lisäkseni pari palkattua apukättä. Tämän lisäksi meilläkin, kuten monella muullakin tallilla, hyödynnetään ilmaista lapsityövoimaa. Jos joku tahtoo ilmaiseksi tai ratsastustuntipalkalla poneja harjailla ja talutella, ja varusteita puhdistaa, niin tervetuloa :)