Avonlea v. Tinu

KRJ-I, YLA2

25.04.2009 - 05.04.2015
Lopetettu pahan ähkyn seurauksena.

Kuva © Vapaasti Kopiointisivu Allow

Avonlea v. Tinu on virtuaalihevonen.

Nimi	Avonlea v. Tinu	Kutsumanimi	Aava
Syntymäpäivä	25.04.2009	Ikääntyminen	84pv = 1v (nyt 67.7v)
Rotu	Gotlanninruss	Sukupuoli	tamma
Väri	ruunikko	Säkäkorkeus	123cm
Painotus	yleispainotus	Koulutustaso	HeA, 80cm, vaativa valjakko
Rekisterinumero	VH06-028-1996	Palkinnot	KRJ-I, YLA2
Omistaja	VRL-01026, KARK4835	Kasvattaja	Virtuaalitalli Dei (Leandra)

#587
Poni täyttää 3v 02.01.2010 ja 4v 27.03.2010

Tammamainen, vaikkakaan ei kuitenkaan erityisen hankala yleispainoitteienn russitamma Avonlea v. Tinu, "Aava", vaatii käsittelijältään rauhallisia ja varmoja otteita, sekä kärsivällisyyttä tammamaisiin oikkuihin. Aava on välillä hyvinkin rasittava neitimäisyydessään - eihän nyt kavioita kastella turhaan, mieluummin hypätään lätäkön yli, vaikka samalla tuupattaisiin taluttaja samaiseen kuralätäkköön... Hoitaessa Aava on enimmäkseen helppo tapaus, hoitotoimenpiteet voidaan suorittaa ilman sen kummempia häiriöitä. Harjatessa tamma seisoo esimerkillisesti paikallaan katsellen alamaisiaan "korkeuksistaan" (tamma selkeästi kuvittelee olevansa suurempi kuin oikeasti onkaan). Huonoja tallitapoja ei ole esiintynyt tähän asti ainakaan, satulavyötäkin kiristäessa tamma vain mulkoilee hoitajiaan julman oloisesti, kuitenkaan pullistamatta tai muuten hankaloittamatta toimenpidettä.

Ratsastaessa Aava on reipas tapaus, hyvin halukas menemään ja lujaa! Ratsastajalla voi olla alkuun hankaluuksia saada tamma rauhoittumaan ja kulkemaan rennosti. Olemme suositelleet tammalla tehtävän heti alkukäynneistä asti jatkuvaan siirtymisiä ja temponmuutoksia askellajien sisällä, jotta tamma pysyy kuulolla eikä säntäile innoissaan ympäriinsa. Myös taivutukset ovat tammalle aina hyvästä, sillä Aava jää helposti liian jäykäksi ja jännittyneeksi.

Hyppytyyli Aavalla hipoo täydellisyyttä, ja tamma tietää sen itsekin, sillä korkeaa sen askellus on ja ilme itsetyytyväinen sen liidellessä esteiden yli. Ratsastajan on kuitenkin oltava tarkkana reittien suhteen, jotta vältyttäisiin vaaratilanteilta yli-innokkuuden vuoksi. Tamman kanssa keskitytään myös paljon kouluratsastukseen sekä puomiharjoitteluun, jotta sen saisi pysymään kuulolla ja järkevässä hallinnassa. Aava on vaativa ratsu, sillä ratsastajan täytyy keskittyä tammaan täysillä heti alkulämmittelystä asti, koska jos se huomaa pientäkään epävarmuutta tai välinpitämättömyyttä ratsastajan suunnalta, se alkaa kiihtymään ja säntäilemään.

Yleisesti ottaen tamma on erittäin antoisa tapaus, sillä neidin kanssa on pakko keskittyä suoritukseensa eikä ole aikaa istua vain kyydissä. Kun yhteistyö alkaa sujua, eivät ykkössijat ole lainkaan kaukainen tavoite, vaikakaan ei ole vara pitää niitä itsestäänselvyytenä.

Maastossa tamma jostain kumman syystä ei kaahota niin mahdottomasti kuin kentällä, luultavasti ympäristö on sen verran jännänoloinen että siinä riittää pähkäiltävää riittämiin hitaammassakin vauhdissa. Aava on mukava maastoratsu, vaikkakin ratsastajan on syytä oma-aloitteisesti kiertää lätäköt koska tamma niihin harvemmin suostuu astumaan vaikka kuinka matalalta vaikuttavatkin. Uimaan tamma ei myöskään usein suostu, tarvitaan hellekeli sekä kavereita että tamma kahlaa edes hieman, mieluummin se seisoo rannalla odottelemassa muita. Maastoesteillä tamma on melkeinpä mukavempi kuin rataesteillä, sillä se ei ole niin hankala pidellä, vaikkakin aina saa olla tarkkana. Vesiesteet tosin tuottavat päänvaivaa, joten kannattaa mahdollisuuksien mukaan käydä etukäteen tutustumassa paikkaan tamman kanssa ja toivoa että tamma pysyy kuuliaisena myöskin vettä nähdessään ja luottaa ratsastajaan.

Luonteesta kiitos Bialle

Sukutaulu

» Isälinja: Marig Men Duktig - evm
» Emälinja: Morgonstjärna - evm

Suvun pituus on 1 polvea virtuaalimaailmassa! Poni löytyy myös russiarkistosta, voit tarkastella sen arkistoprofiilia täältä.

i. Marig Men Duktig VIR MVA Ch, KTK-II, YLA1, KRJ-I rn, 125cm, russ	ii. Liljas Hjälpsam, evm russ	iii. Aktuell Trollkonst, evm russ
		iie. Busig Dam, evm russ
	ie. Rapp Fröken, evm russ	iei. Äcklig Sockervadd, evm russ
		iee. Riktning, evm russ
e. Morgonstjärna rn, 122cm, russ	ei. Antons Stjärna, evm russ	eii. Anton v. Stufroll, evm russ
		eie. Ankys Prima, evm russ
	ee. Valentina S, evm russ	eei. Kanske Inte, evm russ
		eee. Silva S, evm russ

[Näytä sukuselvitys]

[Piilota sukuselvitys]

Avonlean isä Marig Men Duktig "Duke" oli luonteeltaan temperamenttinen ruunikko ori, jolla on takanaan upea kilpailu-ura. Se kilpaili lähes kahdessa sadassa lähdössä, ja sijoittui niistä kolmanneksessa. Sijoituksia kertyi lähes 80 kappaletta. Merkkinä hienosta urasta ori palkittiin KRJ:n ja YLA:n laatuarvosteluissa ensimmäisellä palkinnolla. Ori oli myös rakenteeltaan huippuluokkaa. Se ansaitsi Vir Mva Ch tittelin, ja kantakirjattiin palkinnolla KTK-II. Ori on jättänyt myös useita hienoja jälkeläisiä. Avonlean emä Morgonstjärna oli yksi Virtuaalitalli Dein siitostammoista. Tamma kilpaili erittäin menestyksekkäästi kouluratsastuksessa, ja sai kaksi hienoa tammavarsaa. Luonteeltaan Morgonstjärna oli kiltti ja rauhallinen.

Isän puolen sukuselvitys © Leandra (isän omistaja)

Duken isä Liljas Hjälpsam on Ruotsin russjalostuksessa melko käytetty jalostusori, joka aikaisemmin kilpaili aktiivisesti aluetasolla helpoissa luokissa sekä kouluratsastuksessa että esteillä. Kouluratsastuksessa ori oli kuitenkin parhaimmillaan, sen vaivatonta työskentelyä oli mukava katsoa. Luonteltaan Liljas Hjälpsam oli kuitenkin hieman temperamenttinen ja vaati usein kokeneen käsittelijän, eikä se ollut pikkulasten ratsuksi soveltuva. Orista on saatu monia hienoja ja menestyneitä varsoja.

Duken emä Rapp Fröken syntyi hyvin pienikokoisena ja se sairasteli nuorena usein. Tammasta ei uskottu kasvavan koskaan täysin tervettä ja käyttökelpoista ponia, joten se meinattiin lopettaa jo kaksivuotiaana. Lopulta Duken kasvattajan tytär ihastui kömpelöön poniin, ja päätti ostaa sen. Nyforsien hoivassa tamma vahvistui, ja siitä kasvoi oikein miellyttävä, joskin ujo tamma. Ratsuna Rapp Fröken oli kotikentillä loistava, mutta tamma ei koskaan viihtynyt uusissa paikoissa ja epäonnistui helposti, joten sen kilpaura jäi lyhyeksi. Kotona se kuitenkin oli perheen pienimpien ilona ja synnytti neljä varsaa.

III Aktuell Trollkonst oli aikansa yksi hienoimpia ponioreja. Sen kohtalo tosin oli muutamaan otteeseen katkolla loukkaantumisten takia, mutta kärsivällisen omistajan hoivissa se kuntoutui yhä uudestaan helppojen kouluratojen mestariksi. Se menestyi myös hyvin näyttelyissä, olipahan muutaman kerran myös näyttelyiden best in show-tittelin haltija. Kilpauransa jälkeen ori siirtyi jalostuskäyttöön ja moni tammanomistaja astuttikin tammansa sillä. Orin tiinehtyvyysprosentti ei kuitenkaan ollut hyvä ja se ruunattiinkin melko pian.

IIE Busig Dam oli alunperin vahinkovarsa, mutta sen isä tunnistettiin jalostukseen hyväksytyksi oriksi. Jo nuorena Busig Damille opetettiin ratsastuksen salat, ja siitä tulikin erään ratsastuskoulun luottoponi. Vanhoilla päivillään se myytiin kuitenkin siitoskäyttöön pienelle tallille, jossa vielä energinen tamma sai kaksi varsaa, joista toinen oli Liljas Hjälpsam. Orin vieroituksen jälkeen Busig Dam meni kuitenkin sen verran huonoon kuntoon, että se katsottiin parhaaksi lopettaa.

IEI Äcklig Sockervadd oli kisaradoilla sykähdyttävä näky, joskin orin temperamentti räiskyi välillä normaalin hevosharrastajan silmin vähän liikaakin. Se onnistui luonteikkuudestaan huolimatta voittamaan kisoja, eikä se ole periyttäynyt kovapäisyyttään ollenkaan.

IEE Riktningin kisaura ei ollut aivan sillä tasolla mitä sen vanhempien perusteella olisi odotettu, mutta ihan hyviä perustuloksia kisaradoilta on tarttui tamman mukaan. Kun se ei alkuperäisen omistajansa hoivissa loistanutkaan kisakentillä, päätti tämä myydä sen. Riktining päätyikin russponeja kasvattavan perheen hoiviin jalostusponiksi.

Emän puolen sukuselvitys © Marsupieni

EI Antons Stjärna oli isokokoinen ruunikko ori, joka kilpaili erittäin aktiivisesti eri ratsastuslajeissa. Se menestyi etenkin kenttäratsastuksessa. Rakenteeltaan se ei ollut aivan parasta laatua, mutta sen liikkeet olivat loistavat ja se hyväksyttiin jalostukseen. Ori oli suosittu etenkin ratsuponijalostuksessa, mutta se jätti myös muutamia hienoja russijälkeläisiä.

EII Anton v. Stufroll oli niinikään isokokoinen ruunikko. Se oli luonteeltaan melko vaativa, eikä siksi kilpaillut järin aktiivisesti. Se kuitenkin jätti useita käyttöominaisuuksiltaan loistavia jälkeläisiä. Anton on ravisuvusta, mutta laukkaherkkyyden vuoksi se keskittyi lopulta ratsu-uralle.

EIE Ankys Prima oli pienikokoinen, mutta kaunis tamma. Sen liikkeet olivat melko lyhyet eikä se juuri häikäissyt käyttöominaisuuksillaan. Se sai kuitenkin hienoja varsoja, kun sille käytettiin hyväliikkeisiä oreja. Luonteeltaan Prima oli ystävällinen ja rauhallinen. Se toimi ratsastuskoulun tuntiponina lähes koko ikänsä.

EE Valentina S oli hieno, ensimmäisellä palkinnolla palkittu russitamma. Valentina oli luonteeltaan hieman äkäinen, mutta menestyi kuitenkin ratsastus- ja ravikilpailuissa. Valentina oli todellinen monitoimiponi, mutta parhaimmat tulokset se saavutti ehdottomasti näyttelykehissä.

EEI Kanske Inte oli rautias raviponi. Se juoksi pitkän uran ilman loukkaantumisia, ja pärjäsi kohtuudella, koskaan ei koskaan ollut aivan terävintä kärkeä. Orilla oli hienot liikkeet ja hyvä rakenne, ja se oli kaikinpuolin terve. Näitä ominaisuuksia se on periyttänyt melko hyvin myös jälkeläisilleen

EEE Silva S oli perheen pullaponi. Se kävi kerran näyttelyissä ja nappasi sieltä hyvän palkinnon, mutta muuten se oli lähinnä lemmikkinä. Valentina S oli sen ainut varsa, ja se teetettiin tamman kasvattajan pyynnöstä. Silva oli hyvärakenteinen ja hieno, mutta hankki leipänsä lähinnä lastenratsuna.

Huomaathan, että jos tammalla on sukuselvitys, sen saa kopioida sen omille jälkeläisille ja niiden jälkeläisille (jne) (© Russiarkisto)!

Jälkeläiset

Syntymäaika	Varsa	Isä	Status
29.12.2010	o. Karkurannan Kristo	Daniel Luned	toisen
12.03.2011	t. Karkurannan Elviira	Ephraim B	toisen
19.05.2011	t. Karkurannan Estelle	Svärjades Ante	toisen
21.07.2011	t. Karkurannan Adele	Viktig's Arthur	toisen
25.09.2011	o. Karkurannan Augur	Svärjades Ante	oma
26.09.2011	o. Karkurannan Kelmi	Kenny Dude	toisen
06.06.2013	t. Karkurannan Amelia	Arvier	oma

Avonlea v. Tinu on käytössä jalostukseen myös ulkopuolisille. Kysy lisää lähettämällä sähköpostia, tai ottamalla yhteyttä IRC:n kautta (Marsupieni). Toivomme, että kaikki jälkeläiset rekisteröitäisiin mahdollisimman pian syntymän jälkeen, jotta mahdolliset ominaisuuspisteet voivat periytyä. Virallinen jälkeläislista löytyy rekisterisivulta. Tätä oman sivun listaa päivitetään etupäässä tallin omien kasvattien osalta.

A PHP Error was encountered

Severity: Warning

Message: file_get_contents(): http:// wrapper is disabled in the server configuration by allow_url_fopen=0

Filename: ponisivut/oma_kisatulokset.php

Line Number: 2

A PHP Error was encountered

Severity: Warning

Message: file_get_contents(http://www.virtuaalihevoset.net/?rajapinta/ominaisuudet.html?vh=VH06-028-1996): failed to open stream: no suitable wrapper could be found

Filename: ponisivut/oma_kisatulokset.php

Line Number: 2

Avonlea v. Tinu kilpailee porrastetuissa, ja periyttää siten rekisteröidyille jälkeläisilleen allaolevan taulukon mukaan ominaisuuspisteitä. Tarkempaa tutustumista varten tamman rekisterinumero ja rekisterisivu on VH06-028-1996.

	Esteratsastus	Kouluratsastus	Kenttäratsastus	Valjakkoajo
Ominaisuuspisteet	0 (vt. )	0 (vt. )	0 (vt. )	0 (vt. )
Periytyvät ominaisuuspisteet*	0	0	0	0

* Periytyminen on laskettu sen perusteella, ettei toinen vanhempi periyttäisi ollenkaan pisteitä. Jos toinenkin vanhempi periyttää pisteitä, varsan pistesumma on suurempi.

29.08.2010, Ikirouta, 50-60cm, 8/27 (MEJ)

30.08.2010, Ikirouta, 50-60cm, 1/27 (MEJ)

31.08.2010, Ikirouta, 50-60cm, 3/27 (MEJ)

01.09.2010, Ikirouta, 50-60cm, 15/27 (MEJ)

23.09.10, Dainty, 60cm, 55/60

24.09.10, Dainty, 60cm, 58/60

25.09.10, Dainty, 60cm, 22/60

26.09.10, Dainty, 60cm, 35/60

20.09.10, Karkuranta, 60cm, 43/74

21.09.10, Karkuranta, 60cm, 15/74

22.09.10, Karkuranta, 60cm, 4/74

23.09.10, Karkuranta, 60cm, 53/74

20.09.10, Karkuranta, 70-80cm, 13/16

21.09.10, Karkuranta, 70-80cm, 1/16

22.09.10, Karkuranta, 70-80cm, 12/16

23.09.10, Karkuranta, 70-80cm, 2/16

22.09.10, Mörkövaara, 70cm, 33/40

23.09.10, Mörkövaara, 70cm, 18/40

24.09.10, Mörkövaara, 70cm, 34/40

25.09.10, Mörkövaara, 70cm, 10/40

09.10.10, ERJ Cup, 60cm, 163/226

09.10.10, ERJ Cup, 80cm, 171/234

14.10.10, SISF: klmnt, LD, 7/21 - 1p

14.10.10, SISF: Yuudai, LB, 6/12 - 1p

19.10.10, SISF: Tundra, LD, 13/13

31.10.10, SISF: Vargafrost, LB, 15/15

30.10.10, SISF: Tundra, LC, 3/26 - 6p

30.10.10, SISF: Klmnt, LC, 2/26 - 10p

12.11.10, Sisf:Tundra, LB, 2/18 - 10p

Russimestaruuskilpailut 2010 Acantha Farmilla: Russimestaruus (70cm)
» 05.12.2010 1. osakilpailu, 68/80
» 12.12.2010 2. osakilpailu, 18/80
» 19.12.2010 3. osakilpailu, 62/80
» 26.12.2010 4. osakilpailu, 71/80
» 01.01.2011 Finaali, 73/80

15.07.10, UAR (mymsan), Debutant, 4/17 - 3p

30.09.10, KERJ Cup, Harrasteluokka, 30/44

22.10.10, SISF: Kmlnt, Debutant, 4/19 - 3p

08.11.10, SISF: klmnt, LB, 15/23

14.10.10, SISF: Yuudai, LB, 11/17

19.10.10, SISF: Tundra, LC, 7/20 - 1p

30.10.10, SISF: noma, LB, 17/29

Russimestaruuskilpailut 2010 Acantha Farmilla: Russimestaruus (HeB)
» 04.12.2010 1. osakilpailu, 73/87
» 11.12.2010 2. osakilpailu, 3/87
» 18.12.2010 3. osakilpailu, 29/87
» 25.12.2010 4. osakilpailu, 86/87
» 01.01.2011 Finaali, 44/87

02.02.11, Hengenvaara, HeC, 9/316

05.02.11, Hengenvaara, HeC, 12/291

08.02.11, Hengenvaara, HeC, 12/291

10.02.11, Hengenvaara, HeC, 11/316

13.02.11, Hengenvaara, HeB, 20/473

15.02.11, Hengenvaara, HeC, 3/316

16.02.11, Hengenvaara, HeB, 10/473

17.02.11, Hengenvaara, HeC, 17/316

18.02.11, Hengenvaara, HeC, 8/297

19.02.11, Hengenvaara, HeB, 15/438

20.02.11, Hengenvaara, HeB, 110/473

23.02.11, Hengenvaara, HeB, 2/290

24.02.11, Hengenvaara, HeB, 9/441

26.02.11, Hengenvaara, HeB, 12/438

28.02.11, Hengenvaara, HeB, 13/291

13.03.11, Team K&T, HeB, 4/278

13.06.2014, Acantha Farm, Yli 18-vuotiaat tammat (villit), I-palk (tuom. Sallis)

Päiväkirjat

Valmennukset (0 kpl)
Päiväkirjamerkinnät (3 kpl)

Ei valmennuksia.

Hoitaja: Marsupieni, Päivämäärä: 2015-02-01 00:00:00

Avonlea jolkotteli kenttää ympäri kaula pitkällä, kaviot laahaten, juuri ja juuri raviksi kutsuttavassa askellajissa. Kaiken kaikkiaan se näytti unissakävelijältä lerppuvine korvineen, mutta sen selässä hytkyvä pikkutyttö oli riemuissaan. Hän hihkui kimakasti kentän laidalla seisovalle äidilleen, kuinka hän osaa ravata jo ihan itse, ja kuinka haluaa tästä lähtien ratsastaa aina vain tällä ponilla, ja joka päivä!

Avonlea ei ollut meillä yleensä lasten tunneilla, sillä se helposti ärsyyntyi nykivistä ohjista ja potkivista jaloista. Tänä keväänä suurin osa tammoista oli kuitenkin jo mammalomalla (Avonlea oli jäänyt tyhjäksi), ja oreilla oli vähän turhankin paljon kevättä rinnassa. Avonlea oli sitten loppujenlopuksi ollut se paras vaihtoehto - ja yllättävää kyllä, suoriutui siitä hyvin.

Yksi syy saattoi tietysti olla se, että pikkuratsastaja piti ohjat löysinä, eikä juuri edes antanut ponille pohkeita. Tamma jolkotteli lötköpötköraviaan kenttää ympäri kiltisti sen mukaan, mitä minä kentän laidalla huutelin, ja ratsastaja oli riemuissaan. Vanhemmiten Avonleasta oli myös tullut rauhallisempi ja laiskempi. Vaikkakin se edelleen osasi olla haastava, jos ratsastaja erehtyi vaatimaan enemmän, nykyään se pysyi paljon rauhallisempana.

Tunnin päätteeksi pikkuratsastaja sai ihan itse taluttaa tympääntyneen näköisen ratsunsa pihalle puomille, jossa ponilta riisuttiin sen varusteet. Lapsen ja ponin täysin päinvastaiset ilmeet olivat jokseenkin huvittavat, oi niitä aikoja kun itsekin olin ihan tohkeissani pelkästään ponin selkään pääsystä! Päätin sitten, että Avonleallekin pitää saada vähän nätimpi ilme naamalle, joten ojensin lapselle pienen porkkananpalan taskustani, ja katselin kuinka pienen ruskean ponin herpaantunut kiinnostus heräsi. Hetken lapsi ja poni olivat yhtä riemuissaan!

Hoitaja: Marsupieni, Päivämäärä: 2015-03-08 15:34:17

Kaunis kevätaurinko pilkisteli esiin puiden välistä, kun laukkasimme Avonlean kanssa pehmeää hiekkatietä rapa roiskuen. Peltolohkojen välisen tien päätyttyä pujahdimme pienelle, ja aivan yhtä kuraiselle, metsäpolulle, jossa jatkoimme reippaassa ravissa. Tallille ei ollut enää kovin pitkä matka, joten siirryimme lopulta käyntiin, ja haistelimme yhdessä keväisen metsän hieman multaisaa tuoksua. Avonlea puuskutti kevyesti, mutta asteli kuitenkin reippaasti eteenpäin. Vilkaisin sen kylkiä, ja omia jalkojani, ja totesin meidän molempien joutuvan pesulle tämän lenkin jälkeen.

Kevät toi mukanaan mutaa ja kuraa, ja jos maastolenkkiin kuuluu myös hieman soinen metsäpolku, ja pätkä ojanpohjalla kahluuta, näytimme ja haisimme molemmat melkoisilta suohirviöiltä kotiin päästyämme. Irvistin avatessani tallipihalla paksun mudan peittämän satulavyön. Irrotin sen molemmilta puolilta, ja jätin sen pihalle kuivumaan. Satulan lykkäsin tallityöntekijälle, joka oli juuri puhdistamassa toista satulaa oman lenkkinsä jälkeen. Hän irvisti, mutta kun totesin että "näkisitpä ponin", hän ei sanonut mitään, vaan otti satulan hoitaakseen. Kukaan ei tahtonut pestä Avonleaa.

Ei kai siinä muu auttaisi, kuin ottaa härkää sarvista. Avasin vesiletkun, ja annoin haalean veden valua tamman jaloille ja kyljille. Avonlea alkoi samantien steppailla edestakaisin, heitellä päätään ja tyrkkiä minua turvallaan. Se ei pelännyt letkua, vaan olisi piruvie halunnut leikkiä sillä. Meni ehkä minuutti, ja valuin yhtä paljon vettä kuin pestävä poni. Hampaat irvessä pesin vielä sätkivän ponin mahanalusen, ja annoin lopuksi tamman juoda vähän suoraan letkusta ennen kuin aloin viilata sitä kuivaksi. Kaunis ja lämmin kevätaurinko lakkasi kummasti lämmittämästä, kun märät vaatteet liimautuivat nahkaan...

Hoitaja: Marsupieni, Päivämäärä: 2015-03-14 18:22:44

Täydellisesti muotoillut ruusupensaat kukkivat värikkäästi, ja nurmikko oli leikattu tuoksusta päätellen juuri hetki sitten. Pihan poikki vievä hiekkakäytävä näytti koskemattomalta ja tasaiselta, ja sitä reunustavat epämääräiset taideteokset, ja sen päässä seisova uusi jonkun huippusuunnittelijan suunnittelema omituisen näköinen suuri valkoinen rakennus loivat pihaan tietynlaisen tunnelman. Tunnelman viesti oli selkeä: mitä hittoa teen täällä lihavan vanhan russitamman kanssa? Mitä jos se pyöräyttää sontaläjän tälle hyvinhoidetulle hiekkatielle?

Paikka ei näyttänyt siltä, millaisina olin tottunut vanhainkoteja pitämään. Olihan se toki uusi: joku rikas entinen poliitikko oli yrittänyt paikata poliittisella urallaan tekemäänsä suurta möhläystä lahjoittamalla kunnalle rahat uuteen vanhustentaloon - olipa saanut vielä jopa jonkun arkkitehtituttavansa lahjoittamaan sille piirustuksetkin. Ja nyt minut oli kutsuttu tänne hulppeaan pytinkiin, ja tuomaan vanhusten taputeltavaksi poni. Vilkaisin narun päässä kulkevaa Avonleaa, joka haisteli ruusupuskaa epäilevästi. Se nyt vielä puuttuisi, että se söisi jotkut kalliit istutukset...

Ovesta astui (onneksi ihan tavallisen näköinen) vanhustenhoitaja, joka ohjasi minut takapihalle. Avonlea katsoi naurettavan näköistä suihkulähdettä, ja sitten kulman takaa näkyviin tullutta rollaattorien, pyörätuolien ja mummojen ja papparaisten riviä, ja tuhahti. Hetken jo pelkäsin, että se päättäisi lähteä livohkaan, mutta se onneksi jatkoi rauhallista kävelyään.

Ympäristöön kuulumattomuuden tunne onneksi katosi nopeasti vanhusten kerääntyessä ympärillemme. Avonlea sai leipää, sokeria ja porkkanaa, ja sitä kutsuttiin dementoituneiden toimesta milloin Pokuksi ja milloin Tähdeksi, mutta yhtäkaikki sen käynti tuntui piristävän tosi monen päivää. Avonlea nautti rapsutuksista, ja minä nautin siitä, että sain tuoda vanhusten elämänä jotain vaihtelua. Tämä pitää kyllä tehdä toistekin, totesin, ja lupasin ensikerralla tuoda kärrytkin, kun eräs kumarainen mies kyseli osaisiko noin pieni poni muka toimia aisojen välissä. Kerrassaan loistava päivä!

Ja tottakai tamma pyöräytti myös ne kikkarat hyvinhoidetulle pihalle vanhusten suureksi riemuksi, eikä kukaan tuntunut olevan pahoillaan. Edes se komea pensas, jonka juurelle ne lopulta siirrettiin.