Etusivu Talli Ponit Kasvatus Muuta

Avonlea v. Tinu

KRJ-I, YLA2

25.04.2009 - 05.04.2015
Lopetettu pahan ähkyn seurauksena.


Kuva © Vapaasti Kopiointisivu Allow

Avonlea v. Tinu on virtuaalihevonen.

Nimi Avonlea v. Tinu Kutsumanimi Aava
Syntymäpäivä 25.04.2009 Ikääntyminen 84pv = 1v (nyt 37.5v)
Rotu Gotlanninruss Sukupuoli tamma
Väri ruunikko Säkäkorkeus 123cm
Painotusyleispainotus Koulutustaso HeA, 80cm, vaativa valjakko
Rekisterinumero VH06-028-1996 Palkinnot KRJ-I, YLA2
Omistaja VRL-01026, KARK4835 Kasvattaja Virtuaalitalli Dei (Leandra)

#587
Poni täyttää 3v 02.01.2010 ja 4v 27.03.2010

Tammamainen, vaikkakaan ei kuitenkaan erityisen hankala yleispainoitteienn russitamma Avonlea v. Tinu, "Aava", vaatii käsittelijältään rauhallisia ja varmoja otteita, sekä kärsivällisyyttä tammamaisiin oikkuihin. Aava on välillä hyvinkin rasittava neitimäisyydessään - eihän nyt kavioita kastella turhaan, mieluummin hypätään lätäkön yli, vaikka samalla tuupattaisiin taluttaja samaiseen kuralätäkköön... Hoitaessa Aava on enimmäkseen helppo tapaus, hoitotoimenpiteet voidaan suorittaa ilman sen kummempia häiriöitä. Harjatessa tamma seisoo esimerkillisesti paikallaan katsellen alamaisiaan "korkeuksistaan" (tamma selkeästi kuvittelee olevansa suurempi kuin oikeasti onkaan). Huonoja tallitapoja ei ole esiintynyt tähän asti ainakaan, satulavyötäkin kiristäessa tamma vain mulkoilee hoitajiaan julman oloisesti, kuitenkaan pullistamatta tai muuten hankaloittamatta toimenpidettä.

Ratsastaessa Aava on reipas tapaus, hyvin halukas menemään ja lujaa! Ratsastajalla voi olla alkuun hankaluuksia saada tamma rauhoittumaan ja kulkemaan rennosti. Olemme suositelleet tammalla tehtävän heti alkukäynneistä asti jatkuvaan siirtymisiä ja temponmuutoksia askellajien sisällä, jotta tamma pysyy kuulolla eikä säntäile innoissaan ympäriinsa. Myös taivutukset ovat tammalle aina hyvästä, sillä Aava jää helposti liian jäykäksi ja jännittyneeksi.

Hyppytyyli Aavalla hipoo täydellisyyttä, ja tamma tietää sen itsekin, sillä korkeaa sen askellus on ja ilme itsetyytyväinen sen liidellessä esteiden yli. Ratsastajan on kuitenkin oltava tarkkana reittien suhteen, jotta vältyttäisiin vaaratilanteilta yli-innokkuuden vuoksi. Tamman kanssa keskitytään myös paljon kouluratsastukseen sekä puomiharjoitteluun, jotta sen saisi pysymään kuulolla ja järkevässä hallinnassa. Aava on vaativa ratsu, sillä ratsastajan täytyy keskittyä tammaan täysillä heti alkulämmittelystä asti, koska jos se huomaa pientäkään epävarmuutta tai välinpitämättömyyttä ratsastajan suunnalta, se alkaa kiihtymään ja säntäilemään.

Yleisesti ottaen tamma on erittäin antoisa tapaus, sillä neidin kanssa on pakko keskittyä suoritukseensa eikä ole aikaa istua vain kyydissä. Kun yhteistyö alkaa sujua, eivät ykkössijat ole lainkaan kaukainen tavoite, vaikakaan ei ole vara pitää niitä itsestäänselvyytenä.

Maastossa tamma jostain kumman syystä ei kaahota niin mahdottomasti kuin kentällä, luultavasti ympäristö on sen verran jännänoloinen että siinä riittää pähkäiltävää riittämiin hitaammassakin vauhdissa. Aava on mukava maastoratsu, vaikkakin ratsastajan on syytä oma-aloitteisesti kiertää lätäköt koska tamma niihin harvemmin suostuu astumaan vaikka kuinka matalalta vaikuttavatkin. Uimaan tamma ei myöskään usein suostu, tarvitaan hellekeli sekä kavereita että tamma kahlaa edes hieman, mieluummin se seisoo rannalla odottelemassa muita. Maastoesteillä tamma on melkeinpä mukavempi kuin rataesteillä, sillä se ei ole niin hankala pidellä, vaikkakin aina saa olla tarkkana. Vesiesteet tosin tuottavat päänvaivaa, joten kannattaa mahdollisuuksien mukaan käydä etukäteen tutustumassa paikkaan tamman kanssa ja toivoa että tamma pysyy kuuliaisena myöskin vettä nähdessään ja luottaa ratsastajaan.

Luonteesta kiitos Bialle

Sukutaulu

» Isälinja: Marig Men Duktig - evm
» Emälinja: Morgonstjärna - evm

Suvun pituus on 1 polvea virtuaalimaailmassa! Poni löytyy myös russiarkistosta, voit tarkastella sen arkistoprofiilia täältä.

i. Marig Men Duktig
VIR MVA Ch, KTK-II, YLA1, KRJ-I
rn, 125cm, russ
ii. Liljas Hjälpsam, evm
russ
iii. Aktuell Trollkonst, evm
russ
iie. Busig Dam, evm
russ
ie. Rapp Fröken, evm
russ
iei. Äcklig Sockervadd, evm
russ
iee. Riktning, evm
russ
e. Morgonstjärna
rn, 122cm, russ
ei. Antons Stjärna, evm
russ
eii. Anton v. Stufroll, evm
russ
eie. Ankys Prima, evm
russ
ee. Valentina S, evm
russ
eei. Kanske Inte, evm
russ
eee. Silva S, evm
russ

[Näytä sukuselvitys]

Huomaathan, että jos tammalla on sukuselvitys, sen saa kopioida sen omille jälkeläisille ja niiden jälkeläisille (jne) (© Russiarkisto)!

Jälkeläiset

Syntymäaika Varsa Isä Status
29.12.2010o. Karkurannan KristoDaniel Lunedtoisen
12.03.2011t. Karkurannan ElviiraEphraim Btoisen
19.05.2011t. Karkurannan EstelleSvärjades Antetoisen
21.07.2011t. Karkurannan AdeleViktig's Arthurtoisen
25.09.2011o. Karkurannan AugurSvärjades Anteoma
26.09.2011o. Karkurannan KelmiKenny Dudetoisen
06.06.2013t. Karkurannan AmeliaArvieroma

Avonlea v. Tinu on käytössä jalostukseen myös ulkopuolisille. Kysy lisää lähettämällä sähköpostia, tai ottamalla yhteyttä IRC:n kautta (Marsupieni). Toivomme, että kaikki jälkeläiset rekisteröitäisiin mahdollisimman pian syntymän jälkeen, jotta mahdolliset ominaisuuspisteet voivat periytyä. Virallinen jälkeläislista löytyy rekisterisivulta. Tätä oman sivun listaa päivitetään etupäässä tallin omien kasvattien osalta.

A PHP Error was encountered

Severity: Warning

Message: file_get_contents(): http:// wrapper is disabled in the server configuration by allow_url_fopen=0

Filename: ponisivut/oma_kisatulokset.php

Line Number: 2

A PHP Error was encountered

Severity: Warning

Message: file_get_contents(http://www.virtuaalihevoset.net/?rajapinta/ominaisuudet.html?vh=VH06-028-1996): failed to open stream: no suitable wrapper could be found

Filename: ponisivut/oma_kisatulokset.php

Line Number: 2

Kilpailutulokset

Avonlea v. Tinu kilpailee porrastetuissa, ja periyttää siten rekisteröidyille jälkeläisilleen allaolevan taulukon mukaan ominaisuuspisteitä. Tarkempaa tutustumista varten tamman rekisterinumero ja rekisterisivu on VH06-028-1996.

EsteratsastusKouluratsastusKenttäratsastusValjakkoajo
Ominaisuuspisteet0 (vt. )0 (vt. )0 (vt. )0 (vt. )
Periytyvät ominaisuuspisteet*0000

* Periytyminen on laskettu sen perusteella, ettei toinen vanhempi periyttäisi ollenkaan pisteitä. Jos toinenkin vanhempi periyttää pisteitä, varsan pistesumma on suurempi.

29.08.2010, Ikirouta, 50-60cm, 8/27 (MEJ)
30.08.2010, Ikirouta, 50-60cm, 1/27 (MEJ)
31.08.2010, Ikirouta, 50-60cm, 3/27 (MEJ)
01.09.2010, Ikirouta, 50-60cm, 15/27 (MEJ)
23.09.10, Dainty, 60cm, 55/60
24.09.10, Dainty, 60cm, 58/60
25.09.10, Dainty, 60cm, 22/60
26.09.10, Dainty, 60cm, 35/60
20.09.10, Karkuranta, 60cm, 43/74
21.09.10, Karkuranta, 60cm, 15/74
22.09.10, Karkuranta, 60cm, 4/74
23.09.10, Karkuranta, 60cm, 53/74
20.09.10, Karkuranta, 70-80cm, 13/16
21.09.10, Karkuranta, 70-80cm, 1/16
22.09.10, Karkuranta, 70-80cm, 12/16
23.09.10, Karkuranta, 70-80cm, 2/16
22.09.10, Mörkövaara, 70cm, 33/40
23.09.10, Mörkövaara, 70cm, 18/40
24.09.10, Mörkövaara, 70cm, 34/40
25.09.10, Mörkövaara, 70cm, 10/40
09.10.10, ERJ Cup, 60cm, 163/226
09.10.10, ERJ Cup, 80cm, 171/234
14.10.10, SISF: klmnt, LD, 7/21 - 1p
14.10.10, SISF: Yuudai, LB, 6/12 - 1p
19.10.10, SISF: Tundra, LD, 13/13
31.10.10, SISF: Vargafrost, LB, 15/15
30.10.10, SISF: Tundra, LC, 3/26 - 6p
30.10.10, SISF: Klmnt, LC, 2/26 - 10p
12.11.10, Sisf:Tundra, LB, 2/18 - 10p

Russimestaruuskilpailut 2010 Acantha Farmilla: Russimestaruus (70cm)
        » 05.12.2010 1. osakilpailu, 68/80
        » 12.12.2010 2. osakilpailu, 18/80
        » 19.12.2010 3. osakilpailu, 62/80
        » 26.12.2010 4. osakilpailu, 71/80
        » 01.01.2011 Finaali, 73/80

15.07.10, UAR (mymsan), Debutant, 4/17 - 3p
30.09.10, KERJ Cup, Harrasteluokka, 30/44
22.10.10, SISF: Kmlnt, Debutant, 4/19 - 3p
08.11.10, SISF: klmnt, LB, 15/23
14.10.10, SISF: Yuudai, LB, 11/17
19.10.10, SISF: Tundra, LC, 7/20 - 1p
30.10.10, SISF: noma, LB, 17/29

Russimestaruuskilpailut 2010 Acantha Farmilla: Russimestaruus (HeB)
        » 04.12.2010 1. osakilpailu, 73/87
        » 11.12.2010 2. osakilpailu, 3/87
        » 18.12.2010 3. osakilpailu, 29/87
        » 25.12.2010 4. osakilpailu, 86/87
        » 01.01.2011 Finaali, 44/87

02.02.11, Hengenvaara, HeC, 9/316
05.02.11, Hengenvaara, HeC, 12/291
08.02.11, Hengenvaara, HeC, 12/291
10.02.11, Hengenvaara, HeC, 11/316
13.02.11, Hengenvaara, HeB, 20/473
15.02.11, Hengenvaara, HeC, 3/316
16.02.11, Hengenvaara, HeB, 10/473
17.02.11, Hengenvaara, HeC, 17/316
18.02.11, Hengenvaara, HeC, 8/297
19.02.11, Hengenvaara, HeB, 15/438
20.02.11, Hengenvaara, HeB, 110/473
23.02.11, Hengenvaara, HeB, 2/290
24.02.11, Hengenvaara, HeB, 9/441
26.02.11, Hengenvaara, HeB, 12/438
28.02.11, Hengenvaara, HeB, 13/291
13.03.11, Team K&T, HeB, 4/278
13.06.2014, Acantha Farm, Yli 18-vuotiaat tammat (villit), I-palk (tuom. Sallis)

Päiväkirjat

Ei valmennuksia.

Hoitaja: Marsupieni, Päivämäärä: 2015-02-01 00:00:00

Avonlea jolkotteli kenttää ympäri kaula pitkällä, kaviot laahaten, juuri ja juuri raviksi kutsuttavassa askellajissa. Kaiken kaikkiaan se näytti unissakävelijältä lerppuvine korvineen, mutta sen selässä hytkyvä pikkutyttö oli riemuissaan. Hän hihkui kimakasti kentän laidalla seisovalle äidilleen, kuinka hän osaa ravata jo ihan itse, ja kuinka haluaa tästä lähtien ratsastaa aina vain tällä ponilla, ja joka päivä!

Avonlea ei ollut meillä yleensä lasten tunneilla, sillä se helposti ärsyyntyi nykivistä ohjista ja potkivista jaloista. Tänä keväänä suurin osa tammoista oli kuitenkin jo mammalomalla (Avonlea oli jäänyt tyhjäksi), ja oreilla oli vähän turhankin paljon kevättä rinnassa. Avonlea oli sitten loppujenlopuksi ollut se paras vaihtoehto - ja yllättävää kyllä, suoriutui siitä hyvin.

Yksi syy saattoi tietysti olla se, että pikkuratsastaja piti ohjat löysinä, eikä juuri edes antanut ponille pohkeita. Tamma jolkotteli lötköpötköraviaan kenttää ympäri kiltisti sen mukaan, mitä minä kentän laidalla huutelin, ja ratsastaja oli riemuissaan. Vanhemmiten Avonleasta oli myös tullut rauhallisempi ja laiskempi. Vaikkakin se edelleen osasi olla haastava, jos ratsastaja erehtyi vaatimaan enemmän, nykyään se pysyi paljon rauhallisempana.

Tunnin päätteeksi pikkuratsastaja sai ihan itse taluttaa tympääntyneen näköisen ratsunsa pihalle puomille, jossa ponilta riisuttiin sen varusteet. Lapsen ja ponin täysin päinvastaiset ilmeet olivat jokseenkin huvittavat, oi niitä aikoja kun itsekin olin ihan tohkeissani pelkästään ponin selkään pääsystä! Päätin sitten, että Avonleallekin pitää saada vähän nätimpi ilme naamalle, joten ojensin lapselle pienen porkkananpalan taskustani, ja katselin kuinka pienen ruskean ponin herpaantunut kiinnostus heräsi. Hetken lapsi ja poni olivat yhtä riemuissaan!

Hoitaja: Marsupieni, Päivämäärä: 2015-03-08 15:34:17

Kaunis kevätaurinko pilkisteli esiin puiden välistä, kun laukkasimme Avonlean kanssa pehmeää hiekkatietä rapa roiskuen. Peltolohkojen välisen tien päätyttyä pujahdimme pienelle, ja aivan yhtä kuraiselle, metsäpolulle, jossa jatkoimme reippaassa ravissa. Tallille ei ollut enää kovin pitkä matka, joten siirryimme lopulta käyntiin, ja haistelimme yhdessä keväisen metsän hieman multaisaa tuoksua. Avonlea puuskutti kevyesti, mutta asteli kuitenkin reippaasti eteenpäin. Vilkaisin sen kylkiä, ja omia jalkojani, ja totesin meidän molempien joutuvan pesulle tämän lenkin jälkeen.

Kevät toi mukanaan mutaa ja kuraa, ja jos maastolenkkiin kuuluu myös hieman soinen metsäpolku, ja pätkä ojanpohjalla kahluuta, näytimme ja haisimme molemmat melkoisilta suohirviöiltä kotiin päästyämme. Irvistin avatessani tallipihalla paksun mudan peittämän satulavyön. Irrotin sen molemmilta puolilta, ja jätin sen pihalle kuivumaan. Satulan lykkäsin tallityöntekijälle, joka oli juuri puhdistamassa toista satulaa oman lenkkinsä jälkeen. Hän irvisti, mutta kun totesin että "näkisitpä ponin", hän ei sanonut mitään, vaan otti satulan hoitaakseen. Kukaan ei tahtonut pestä Avonleaa.

Ei kai siinä muu auttaisi, kuin ottaa härkää sarvista. Avasin vesiletkun, ja annoin haalean veden valua tamman jaloille ja kyljille. Avonlea alkoi samantien steppailla edestakaisin, heitellä päätään ja tyrkkiä minua turvallaan. Se ei pelännyt letkua, vaan olisi piruvie halunnut leikkiä sillä. Meni ehkä minuutti, ja valuin yhtä paljon vettä kuin pestävä poni. Hampaat irvessä pesin vielä sätkivän ponin mahanalusen, ja annoin lopuksi tamman juoda vähän suoraan letkusta ennen kuin aloin viilata sitä kuivaksi. Kaunis ja lämmin kevätaurinko lakkasi kummasti lämmittämästä, kun märät vaatteet liimautuivat nahkaan...

Hoitaja: Marsupieni, Päivämäärä: 2015-03-14 18:22:44

Täydellisesti muotoillut ruusupensaat kukkivat värikkäästi, ja nurmikko oli leikattu tuoksusta päätellen juuri hetki sitten. Pihan poikki vievä hiekkakäytävä näytti koskemattomalta ja tasaiselta, ja sitä reunustavat epämääräiset taideteokset, ja sen päässä seisova uusi jonkun huippusuunnittelijan suunnittelema omituisen näköinen suuri valkoinen rakennus loivat pihaan tietynlaisen tunnelman. Tunnelman viesti oli selkeä: mitä hittoa teen täällä lihavan vanhan russitamman kanssa? Mitä jos se pyöräyttää sontaläjän tälle hyvinhoidetulle hiekkatielle?

Paikka ei näyttänyt siltä, millaisina olin tottunut vanhainkoteja pitämään. Olihan se toki uusi: joku rikas entinen poliitikko oli yrittänyt paikata poliittisella urallaan tekemäänsä suurta möhläystä lahjoittamalla kunnalle rahat uuteen vanhustentaloon - olipa saanut vielä jopa jonkun arkkitehtituttavansa lahjoittamaan sille piirustuksetkin. Ja nyt minut oli kutsuttu tänne hulppeaan pytinkiin, ja tuomaan vanhusten taputeltavaksi poni. Vilkaisin narun päässä kulkevaa Avonleaa, joka haisteli ruusupuskaa epäilevästi. Se nyt vielä puuttuisi, että se söisi jotkut kalliit istutukset...

Ovesta astui (onneksi ihan tavallisen näköinen) vanhustenhoitaja, joka ohjasi minut takapihalle. Avonlea katsoi naurettavan näköistä suihkulähdettä, ja sitten kulman takaa näkyviin tullutta rollaattorien, pyörätuolien ja mummojen ja papparaisten riviä, ja tuhahti. Hetken jo pelkäsin, että se päättäisi lähteä livohkaan, mutta se onneksi jatkoi rauhallista kävelyään.

Ympäristöön kuulumattomuuden tunne onneksi katosi nopeasti vanhusten kerääntyessä ympärillemme. Avonlea sai leipää, sokeria ja porkkanaa, ja sitä kutsuttiin dementoituneiden toimesta milloin Pokuksi ja milloin Tähdeksi, mutta yhtäkaikki sen käynti tuntui piristävän tosi monen päivää. Avonlea nautti rapsutuksista, ja minä nautin siitä, että sain tuoda vanhusten elämänä jotain vaihtelua. Tämä pitää kyllä tehdä toistekin, totesin, ja lupasin ensikerralla tuoda kärrytkin, kun eräs kumarainen mies kyseli osaisiko noin pieni poni muka toimia aisojen välissä. Kerrassaan loistava päivä!

Ja tottakai tamma pyöräytti myös ne kikkarat hyvinhoidetulle pihalle vanhusten suureksi riemuksi, eikä kukaan tuntunut olevan pahoillaan. Edes se komea pensas, jonka juurelle ne lopulta siirrettiin.