VIR MVA Ch Kenny Dude

22.10.10, Chocolate Moon, 50cm, 1/13
31.10.10, SISF: Vargafrost, LD, 11/17
30.10.10, SISF: Tundra, LC, 4/26 - 3p

Russimestaruuskilpailut 2010 Acantha Farmilla: Minirussimestaruus (50cm)
        » 05.12.2010 1. osakilpailu, 14/29
        » 12.12.2010 2. osakilpailu, 9/29
        » 19.12.2010 3. osakilpailu, 17/29
        » 26.12.2010 4. osakilpailu, 8/29
        » 01.01.2011 Finaali, 13/29

25.01.11, Sisf: Rubygardner, LB, 9/15 - 1p
25.01.11, Sisf: Rubygardner, LB, 8/15 - 1p
25.01.11, Sisf: Rubygardner, LB, 7/15 - 1p
25.01.11, Sisf: Rubygardner, LB, 3/15 - 6p
25.01.11, Sisf: Rubygardner, LB, 1/15 - 12p
15.02.11 Sisf: Rubygardner, LC, 6/27 - 1p

30.10.10, SISF: color, LD, 2/10 - 10p, 10 000kr

Russimestaruuskilpailut 2010 Acantha Farmilla: Minirussimestaruus (HeC)
        » 04.12.10 1. osakilpailu, 25/33
        » 11.12.10 2. osakilpailu, 3/33
        » 18.12.10 3. osakilpailu, 6/33
        » 25.12.10 4. osakilpailu, 31/33
        » 01.01.11 Finaali, 11/33

01.02.11, Hengenvaara, HeB, 12/438

09.07.2010, Stall Diva, Gotlanninrussvarsat aikuiskuvilla, LKV3, irtoSERT, JS (Hanna M-T.)
22.09.2010, Juolukka, Gotlanninrussvarsat aikuiskuvilla, LKV3, irtoSERT, JS (Sonoko D.)
10.11.2010, SISF: Kmlnt, Övriga ponnyraser, 3/9 - 6p
20.10.2010, Svärjade, Gotlanninrussvarsat aikuiskuvilla LKV2, irtoSERT, JS (Terhi N.)
30.10.10, SISF: Kmlnt, Gotlandsruss, 3/7 - 6p
20.10.2010, Dromundur, Gotlanninrussvarsat, LKV2, irtoSERT, JS (Anette N.)
31.10.10, SISF: Vargafrost, 3-4år, 9/13 - 1p
30.10.10, SISF: Kmlnt, 2-3år, 9/19 - 1p
20.01.2011, Acantha Farm, Russponioriit, MVA-sert, JS (Pipariina)
20.02.11, Kisakeskus CK, Poniorit, MVA-sert, JS (Anette N). 13.06.2014, Acantha Farm, 3-17-vuotiaat oriit ja ruunat (villit), I-palk (tuom. Sallis)

Exteriörbedömning - Ulkonäkölaatuarvostelu

Kenny Dude
Gotlandsruss, hingst

Ras- & könstyp 8/10 p.
HHB 7/10 p.
Extremiteter 8/10 p.
Rörelsemekanik, skritt 7/10 p.
Rörelsemekanik, trav 8/10 p.

Klass I ~ 38/50 p.
Domare: Kmlnt, Utsiktens & Aou Ricas RBT-C

00.00.2010, Sisf: Vargafrost, Koelähtö, 2.53,2 - Hyväksytty/Gdk
20.07.2010, Kisakeskus Life, Ryhmäajo 1100m, 7/12 - 2.31,8 x
15.07.2010, Kisakeskus Life, Ryhmäajo 1100m - hll
12.07.2010, Kaikurinne, tasoitusajo 1600m, 7/13 - 2.31,5 xx
07.07.2010, Kisakeskus Life, Ryhmäajo 1100m, 7/9 - 2.40,7

Nelivuotiskausi

21.02.11, Pirunmarja, Ryhmäajo 1100m, 4/4 - 2.43,2
22.02.11, Pirunmarja, Ryhmäajo 1100m, 1/4 - 2.36,6, 120v€

Hoitaja: Marsupieni, Päivämäärä: 2014-08-08 12:40:38

Kenny asteli mäntymetsässä reippaasti eteenpäin, kun minä vain nautiskelin tyytyväisenä kyydistä ja luonnosta. Hevosen selässä luonto tuntui paljon elävämmältä; hieman kauempana meitä kiinnostuneesti tuijotellut rusakkokin olisi kadonnut jo kauan ennen, kuin sen huomasin, jos olisin kävellyt metsässä omin jaloin. Normalisti olisimme pyörineet luontofiilistelylenkillä aika päämäärättömästi, mutta nyt meillä oli tavoite! Olin nimittäin huomannut, että joku oli asettanut metsäämme Geokätkön! Kätkön jättämiseen pitäisi kyllä pyytää maanomistajan lupa, mutta ehkä kätköttäjä oli ajatellut, etten panisi pahakseni. Olihan metsän toisessa päässä myös ihan itse asettamani kätkö.

En oikeastaan pahastunutkaan kätköstä, mutta kunhan olisin silti toivonut, että siihen olisi lupa kysytty. Kätkölle oli asetettu attribuutiksi "Horses", joten tietystihän se piti lähteä ponin kyydissä etsimään. Ohjasin Kennyä metsäpolkua pitkin kohti suurta kivimuodostelmaa seuraten puhelimessani olevaa kompassia. Pian se jo ilmoittikin minun olevan alle viiden metrin päässä kätköstä. En kuitenkaan ehtinyt edes ajatella ponin selästä nousemista, kun kivien välistä loikkasi esiin nuori nainen kirkkaansinisessä takissa. Istuin ponin selässä jo valmiiksi epätasapainossa löysin ohjin ja puhelin toisessa kädessä, joten Kennyn omaperäinen sivuloikka järjesti minut aika nopeasti maanpinnalle. Ohjat sentään pysyivät käsissä...

Kivien välistä ilmestynyt kätköilijä huomasi minut vasta kuullessaan kiroiluni, ja tuli tietysti pyytelemään anteeksi. Mitään ei kuitenkaan sattunut, joten en jaksanut alkaa äkäillä, vaan kävin myös itse kätköllä kirjoittamassa nimet logiin toisen kätköilijän pidellessä ponia. Kätkö oli oikein hienossa paikassa, ja kivasti toteutettu. Päätin kuitenkin kirjoittaa tallin seinälle sen summittaisen sijainnin, ettei kukaan muu enää joutuisi satunnaisen kätköilijän yllättämäksi.

Hoitaja: Marsupieni, Päivämäärä: 2015-03-29 16:07:02

"Virvon varvon, tuoreeks terveeks, tulevaks vuodeks, vitsa sulle, palkka meille"

Kuultuani lorun ehkä kymmenettä kertaa, mietin jo vakavasti, että miksi suostuin koko hommaan. Naapurin mummelin ojentamaa palkkaporkkanaa mutustava Kenny taas näytti tyytyväiseltä. Kulkueessa mukana olevat lapset taas olivat ihan innoissaan. Kaksi niistä istui vanhan orin leveässä selässä, toinen pukeutuneena perinteisesti noidaksi ja toinen pääsiäispupuksi. Kolmas, niinikään noidaksi pukeutunut, talutti ponia yhdessä kanssani, ja neljäs merirosvoksi pukeutunut pikkupoika kulki vähän kauempana, sillä arasteli hieman ponia. Kenny yriti vähän väliä kurkotella tämän sinistä ämpäriä, joka muistuti ikävästi sen omaa ruokaämpäriä - pienemmässä koossa vain. Kirosin ties monennettako kertaa mielessäni sitä, että juuri sillä ponia pelkäävällä lapsella oli sininen ämpäri..

Kun meiltä oli vuokrattu poni ja taluttaja palmusunnuntaita varten, olin ajatellut kyseessä olevan joku talutusratsastustapahtuma. Sen sijaan olinkin päätynyt kiertämään taajamaa erään arkkitehdin lasten ja näiden kavereiden kanssa VIRPOMASSA! No, ponin läsnäolo lisäsi kummasti ihmisten anteliaisuutta. Lisäksi kierros kesti tuhottoman kauan (noh, arkkitehti maksaa...), sillä lähes joka talossa innostuttiin taputtelemaan ja palkitsemaan ponia. Kenny oli toki oikein tyytyväinen saamastaan huomiosta, mitä nyt alkoi jo ennakoida palkansaantia yrittämällä tyrkkiä virvottavaa henkilöä turvallaan jo kesken lorun. Minä taas tunsin oloni virpojana kovin epämukavaksi. Kyllä lapset nyt saavat kerjätä karkkia, mutta minä ja poni? Huhhuh. Laskin lasten vitsat varmaan kymmenettä kertaa, ja totesin helpotuksekseni, ettei niitä enää riittäisi kuin yhteen paikkaan.

Kun vihdoin sain lapset kotiinsa ja ponin tarhaansa, huokasin helpotuksesta. Mutta vain hetkellisesti. Samassa nimittäin huomasin, kuinka toisen naapurin pienet pääsiäisnoidat lähestyivät meitä uhkaavasti. En päässyt pakoonkaan, joten päivän kruunasi se, että jouduin myös itse virvotuksi. Niin, ja lorun kuultuaan Kenny juoksi aidan viereen, ja melkein varasti yhden pikkunoidan korin... Onneksi olin saanut aamupäiväisen virpomisseurueeni jäseniltä kiitokseksi vähän karkkia (epäilemättä sellaisia, joista eivät itse tykänneet), joten minulla oli taskussa jotain annettavaa. Virpojien lähdettyä pakenin sisätiloihin ja lukitsin oven. Ei enää yhtäkään pääsiäisnoitaa tänävuonna!

Hoitaja: Marsupieni, Päivämäärä: 2015-04-13 12:20:31

Kaunis aurinkoinen päivä, mitä nyt vähän tuulinen. Lämpötilakin kipusi yli kymmenen asteen, joten tunnelma oli suorastaan kesäinen. Mitä onnekas poninomistaja voi tehdä näin kauniilla säällä? No pestä ja korjata loimia, tietysti! Satulahuoneen pesukone jyrräsi minkä kerkesi, ja minä ravistelin kuivunutta rapaa irti vielä pesemättömistä loimista tallipihalla. Pyykkinaruilla roikkui jo useampi vastapesty loimi tuulessa keikkuen, ja saman verran oli vielä ravistettavana ja odottamassa pesuun pääsyä. Ompelukonetta en sentään ollut vielä raahannut esiin; palkeenkielien ja rispaantuneiden hihnojen korjaaminen saisi odottaa kunnes loimet olisivat kuivuneet.

Kenny tuijotteli touhujani tarhassaan vähän sen näköisenä, ettei tiennyt oliko loimienravistelusta lähtevä ääni pelottavaa vai ei. Olin seuraillut sen säpsähtelyä ja jännittynyttä tuijotusta sivusilmällä jo pidempään, pohtien pitäisikö se ottaa operaation ajaksi sisälle. En kuitenkaan ehtinyt tehdä asialle mitään, kun tuuli tarttui pihan toisella puolella olevaan talvivarastosta haettuun katokseen (miksei sitä oltu pultattu vielä maahan kiinni?), ja kiskaisi sen kumoon. En kerennyt kissaa sanoa, kun poni teki ratkaisunsa: liian pelottavaa! Kenny ryntäsi tarhansa naruaidoista läpi (miksi en vieläkään ollut saanut aikaisekis rakennuttaa putkitarhoja?) ja pinkoi päinvastaiseen suuntaan minusta ja tuulenriepottamasta muovikatoksesta. Siis suoraan kohti pyykkinaruja.. Yhdessä hetkessä kaikki narulla riippuvat loimet olivat maassa, ja pyykkinaruihin sotkeutuneen paniikissa pyörivän ponin jaloissa.

Kenny onneksi vapautui satimestaan itse, ja jatkoi matkaa, sillä sen lähelle meneminen vaikutti melko vaaralliselta sen potkiessa ja pyöriessä. Juuri kun sain karjaistua ”PONI IRTI!”, Kenny teki onneksi parhaan mahdollisen ratkaisun, ja pinkoi pää viidentenä jalkana talliin. Siihen mennessä, kun olin päässyt itse perässä, olivat tallitytöt jo saaneet sen karsinaansakin. Sinne se olisi kyllä pitänyt pistää jo ennen koko episodia... Minulle ei jäänyt enää muuta hommaa, kuin aidan korjaaminen, ja maahan tallottujen loimien uudelleen ravisteleminen, ja tuhojen tarkastaminen...