Karkurannan Nery
KRJ-II
Kuva © Vapaasti Kopiointisivu Allow
Karkurannan Nery on virtuaalihevonen.
| Nimi | Karkurannan Nery |
Kutsumanimi | Neri |
| Syntymäpäivä | 26.02.2010 |
Ikääntyminen | 84pv = 1v (nyt 64.1v) |
| Rotu | Gotlanninruss |
Sukupuoli | tamma |
| Väri | ruunikko |
Säkäkorkeus | 125cm |
| Painotus | yleispainotus |
Koulutustaso | HeA, 80cm, vaativa valjakko |
| Rekisterinumero | VH11-028-0005 |
Palkinnot | KRJ-II |
| Omistaja | VRL-01026, KARK4835 |
Kasvattaja |
Karkuranta, KARK4835 |
#631
Poni täyttää 3v 05.11.2010 ja 4v 28.01.2011
Neryllä riittää temperamenttia! Se ilmoittaa hyvin herkästi jos joku ei sen mielestä suju oikein, se tuntuukin perineen sekä emänsä tammamaisen käytöksen että isänsä itsepäisyyden. Tamma oli hyvin hankala kouluttaa, sillä se tuntui koko ajan kapinoivan vastaan. Iän myötä sen hermoja riipivä käytös on vähän tasoittunut mutta ei se edelleenkään mikään helppo poni ole!
Hoidettaessa Nery äkäilee oikeastaan jatkuvasti. Se ei pure eikä potki, mutta osaa kyllä näyttää pelottavalta, esitellä takalistoaan ja pyöriä. Nery on haka pelottelemaan lapsia, mutta jos tamman vaan päättäväisin ottein sitoo kiinni ja alkaa hoitaa, se tyytyy kohtaloonsa. Harjaaminen kutittaa, siitä ei päästä mihinkään ja se saa Neryn nostelemaan äkäisenä jalkojaan. Kannattaa ihan ensin puhdistaa siltä kaviot sillä jos se on huonolla tuulella harjatessa, harjauksen jälkeen niitä on uskomattoman ärsyttävä putsata kun tamma nykii koko ajan jalkaansa.
Satulointi sujuu hyvin, pullistelemaan Nery ei sentään ole oppinut! Suitsien kanssa onkin sitten oma pelinsä. Nerylle suitsien laitto on melkoinen tekniikkalaji. Jos olet lyhyt, tamma nostaa päänsä ylös. Jos olet pitkä, se laskee turpansa maahan, jos olet liian hidas, se puree leukansa yhteen eikä todellakaan ole avaamassa suutaan helpolla. Helpoin tapa suitsia on yksinkertaisesti yllättää tamma, tulla sen luo suitset seläntakana ja sitten vaan pujottaa kuolaimet nopsaan päähän. Jos tamman viereen jää selvittelemään suitsien remmejä ennen päähän laittoa, kannattaa varautua taisteluun:D
Ratsastettaessa Nery kulkee ihan nätisti käynnissä ja ravissa. Se jolkottelisi mielellään kaula pitkällä löysin askelin mutta kyllä siltä muotoakin löytyy kun jaksaa vähän hakea. Laukassa takapuoli sitten lentää vähän väliä, joskaan ei mitenkään voimallisesti. Ellet sitten ole käyttänyt raippaa. Silloin tammasta irtoaa sellaiset pierupukit että tietää kyllä koskeneensa poniin raipalla.
Esteitä tamma hyppää ihan innoissaan, se jopa unohtaa useimmiten pukitella radalla laukatessa. Tamma on aika itsenäinen hyppääjä ja se lähinnä ärsyyntyy jos sitä aletaan liikaa pidättelemään ja ohjailemaan. Tuntuma pitää kuitenkin pitää, tamma kyllä kieltäytyy aika nopsaan jos yrität esteelle ohjat löysinä tai istut huonosti. Nery hyppää hurjalla ilmavaralla, ja jos se joskus sattuu kolauttamaan jalkansa puomiin, seuraa yleensä pieni pukkisarja.
Muiden hevosten kanssa Nery kuuluu lauman keskikastiin, ja pomottaa joskus rajustikin heikompiaan. Se ei kuitenkaan uhittele ylemmilleen eikä yleensäkään haasta riitaa ellei joku ärsyttävämpi tule liian lähelle. Kuljetuskoppi on Neryn lempipaikka ärsyttää ihmisiä. Tänään se saattaa kävellä koppiin ongelmitta, ja huomenna se voikin sitten jo istahtaa lastaussillalle.
Sukutaulu
» Isälinja: Ponisen Hexy - Hösten SWE - evm
» Emälinja: Nebel - Winry - evm
Suvun pituus on 2 polvea virtuaalimaailmassa! Poni löytyy myös russiarkistosta, voit tarkastella sen arkistoprofiilia täältä.
i. Ponisen Hexy
Klass I, YLA2
rn, 126cm, russ |
ii. Hösten SWE
rt, 124cm, russ |
iii. Morse Tår, evm
rt, russ |
iie. Hildur, evm
rt, russ |
ie. P.R.Mingo
rn, 123cm, russ |
iei. Russe, evm
rn, russ |
iee. Mango Meloni, evm
trn, russ |
e. Nebel
rn, 125cm, russ |
ei. Thymian
YLA2
rn, 126cm, russ |
eii. Timjan, evm
rn, 126cm, russ |
eie. Teletha, evm
rn, 124cm, russ |
ee. Winry
YLA3
rnvkko, 124cm, russ |
eei. Alchemist, evm
vkko, 125cm, russ |
eee. Isadora, evm
rn, 123cm, russ |
[Näytä sukuselvitys]
[Piilota sukuselvitys]
Neryn sukutaulu on selvästi uutta linjaa, sen isä Ponisen Hexy on Ponisten kasvatti, joka astuu ja kilpailee Acantha Farmilla. Ori on luonteeltaan itsepäinen, mutta kilpaillut kuitenkin menestyksekkäästi kouluradoilla. Sen isä Hösten SWE oli yksi Ponisten tallin maastoratsuista, mukava ja kuuliainen rautias ori. Sitäkin nähtiin kilparadoilla useaan otteeseen, ja kävihän se muutamassa ravilähdössäkin. Hösten SWE on jättänyt useita jälkeläisiä. P.R. Mingo on samassa tallissa asuva herkkä ruunikko tamma. Sekin on kiertänyt jonkinverran ratoja.
Nebelon Karkurannan omia siitostammoja, tammamainen ruunikko. Nebel muutti vanhempiensa Winryn ja Thymianin kanssa Karkurantaan ruotsista. Winry oli herkkä ruunivoikko joka vaati ratsastajaltaan osaamista, mutta loisti yhteistyön sujuessa. Se palkittiin YLA3 palkinnolla. Thymian oli vahvasti estepainoitteinen ruunikko, luonteeltaan se oli rento ja mutta se menestyi esteradoilla hienosti. Se oli oriksi helppo käsitellä. Thymian oli YLA2 palkittu.
Hösten SWE:n ja P.R. Mingon vanhemmista en tiedä nimien ja värien lisäksi juuri mitään. Morse Tår oli rautias raviponi, ennätyksellä 2.47,1ly. Hildur oli niinikään rautias, mutta se ei ilmeisesti juurikaan kilpaillut. Russe ja Mango Meloni olivat molemmat nättejä ruunikoita, Russe ilmeisesti muutaman kerran kilpaillutkin. Tuloksista en tiedä.
Thymianin vanhemmat, Timjan ja Teletha olivat molemmat erään pienkasvattajan poneja. Timjan on menestynyt monipuolisesti ratsukisoissa ja astunut ruotsissa muutamia tammoja. Mikään huippuori se ei ollut mutta muutama hieno jälkeläinen sillä on. Teletha taas oli lähinnä lemmikkipullaponina, ja kilpaili poniagilityssa. Winryn isä, Alchemist oli tunnettu ruotsalainen jalostusori, loistava niin ulkonäöltään kuin meriiteiltäänkin ja se jätti hienoja jälkeläisiä. Isadora, Winryn emä, oli lempeä tuntiponi ja joka lapsen lemppari.
Huomaathan, että jos tammalla on sukuselvitys, sen saa kopioida sen omille jälkeläisille ja niiden jälkeläisille (jne) (© Russiarkisto)!
Jälkeläiset
Karkurannan Nery on käytössä jalostukseen myös ulkopuolisille. Kysy lisää lähettämällä sähköpostia, tai ottamalla yhteyttä IRC:n kautta (Marsupieni).
Toivomme, että kaikki jälkeläiset rekisteröitäisiin mahdollisimman pian syntymän jälkeen, jotta mahdolliset ominaisuuspisteet voivat periytyä. Virallinen jälkeläislista löytyy rekisterisivulta. Tätä oman sivun listaa päivitetään etupäässä tallin omien kasvattien osalta.
A PHP Error was encountered
Severity: Warning
Message: file_get_contents(): http:// wrapper is disabled in the server configuration by allow_url_fopen=0
Filename: ponisivut/oma_kisatulokset.php
Line Number: 2
A PHP Error was encountered
Severity: Warning
Message: file_get_contents(http://www.virtuaalihevoset.net/?rajapinta/ominaisuudet.html?vh=VH11-028-0005): failed to open stream: no suitable wrapper could be found
Filename: ponisivut/oma_kisatulokset.php
Line Number: 2
Kilpailutulokset
Karkurannan Nery kilpailee porrastetuissa, ja periyttää siten rekisteröidyille jälkeläisilleen allaolevan taulukon mukaan ominaisuuspisteitä. Tarkempaa tutustumista varten
tamman rekisterinumero ja rekisterisivu on VH11-028-0005.
| Esteratsastus | Kouluratsastus | Kenttäratsastus | Valjakkoajo |
| Ominaisuuspisteet | 0 (vt. ) | 0 (vt. ) | 0 (vt. ) | 0 (vt. ) |
| Periytyvät ominaisuuspisteet* | 0 | 0 | 0 | 0 |
* Periytyminen on laskettu sen perusteella, ettei toinen vanhempi periyttäisi ollenkaan pisteitä. Jos toinenkin vanhempi periyttää pisteitä, varsan pistesumma on suurempi.
 20.09.10, Karkuranta, 40cm, 5/77
21.09.10, Karkuranta, 40cm, 13/77
22.09.10, Karkuranta, 40cm, 65/77
23.09.10, Karkuranta, 40cm, 13/77
20.09.10, Karkuranta, 50cm, 58/100
21.09.10, Karkuranta, 50cm, 33/100
22.09.10, Karkuranta, 50cm, 87/100
23.09.10, Karkuranta, 50cm, 41/100
09.10.10, ERJ Cup, 40-50cm, 116/140
 14.10.10, SISF: Yuudai, LC, 6/17 - 1p
19.10.10, SISF: Tundra, LD, 6/13 - 1p
17.10.10, SISF: Mymsan, LD, 2/6
30.10.10, SISF: Tundra, LC, 3/27 - 6p
30.10.10, SISF: Klmnt, LD, 12/25
30.01.11, Sisf: Ce'Nedra, LC, 3/10 - 6p
Russimestaruuskilpailut 2010 Acantha Farmilla: Minirussimestaruus (50cm)
» 05.12.2010 1. osakilpailu, 20/29
» 12.12.2010 2. osakilpailu, 1/29
» 19.12.2010 3. osakilpailu, 5/29
» 26.12.2010 4. osakilpailu, 27/29
» 01.01.2011 finaali, 8/29
10.02.11, Sisf: Ce'Nedra, LC, 1/10 - 12p 08.11.10, SISF: klmnt, LB, 16/23
14.10.10, SISF: Yuudai, LD, 11/18
11.10.10, SISF: Mymsan, United Kingdom Dressage Horse & Pony Show, LC, 6/36
Russimestaruuskilpailut 2010 Acantha Farmilla: Minirussimestaruus (HeC)
» 04.12.10 1. osakilpailu, 7/33
» 11.12.10 2. osakilpailu, 20/33
» 18.12.10 3. osakilpailu, 30/33
» 25.12.10 4. osakilpailu, 23/33
» 01.01.11 Finaali, 25/33
13.06.2014, Acantha Farm, Yli 18-vuotiaat tammat (villit), II-palk (tuom. Sallis)
|
Päiväkirjat
Hoitaja: Marsupieni, Päivämäärä: 2014-07-19 10:17:19
Varsomiskarsinat olivat täynnä. Kolme tammaa olivat jo reilusti yliajalla: kukaan kesän varsojista ei ollut varsonut ajoissa, ja ne muutamat varsalliset tammat olivat varsoneet niin lähiaikoina, ettei niitä oltu vielä yhdistetty laumaan. Niin, ja muutaman tamman lasketut ajat olivat vasta tulossa. Joo, joku joskus tallin rakentamisvaiheessa väitti, että varsomiskarsinoita on liikaa, mutta ei tullut sitten ajatelleeksi, että koko lauma päättää tietysti varsoa yhtäaikaa...
Tarkastin kaikki varsojat, ja totesin että ensi yönkään aikana tuskin tapahtuisi vielä mitään. Nery seisoi tallin käytävänä ihan omana hieman kärttyisenä itsenään, kun harjasin sitä ja tutkin samalla sen kuntoa. Se oli yksi niistä tammoista, jotka vasta odottivat varsomiskarsinavuoroaan. Se ei ainakaan näyttänyt mitään merkkiä varsomisista, joten päätin että se saa olla vielä ainakin tulevan yön ulkona. Sen jälkeen joku aiemmin varsoneista tammoista saisi jo painua varsansa kanssa ulos ja vapauttaa karsinan Nerylle. Sain harjailla tammaa ihan hyvän aikaa, sillä pihatossa mammalomalla elänyt tamma nautiskeli säännöllisesti kurakylpyjä, ja säännöllisen liikunnan loputtua loppui myös säännöllinen ja huolellinen harjaus. Harjakin oli täynnä takiaisia ja takkupaakkuja...
Kun lopulta sain Neryn inhimillisen näköiseksi, nappasin sen irti naruista, ja talutin sen takaisin laitumen porteille. Päästyään irti vanha tamma ryntäsi vapauteen railakasta pukkilaukkaa iso maha heiluen, joten totesin arvioni osuneen oikeaan: tuskinpa se nyt ainakaan hetkeen on varsomassa. Ja tietysti se suuntasi huolellisen harjauksen jälkeen suoraan pyörimään multaan, ja ravasi sitten reippaasti hirnuen laumansa luokse..
Hoitaja: Marsupieni, Päivämäärä: 2014-07-20 08:32:38
Aamu valkeni harmaana, ja uhkaavan sateisena. Yön aikana ei ollut syntynyt yhtäkään varsaa. Yksi tamma vaikutti hieman levottomana aamukierrokseni aikana, mutta muuten... ei mitään. Vanhin pikkuvarsa olisi tänään sen ikäinen ja kuntoinen, että sen voisi laittaa jo laumaan myös yöksi emänsä kanssa. Karsina siis vapautuisi uudelle varsojalle. Ruokinta-aikaan kävin läpi myös ulkoilevat tamma, ja kaikki näytti olevan hyvin – paitsi ettei Neryä näkynyt yhtään missään. Normaalisti tamma oli ruokintapaikalla ensimmäisenä äkäilemässä kaikille.
Muu lauma jäi häärimään automaatin ympärille, kun lähdin tutkimaan laidunta riimunnarun kanssa. Ajattelin ensin ottavani myös kauraämpärin, mutta totesin sitten etten olisi päässyt mihinkään ämpärin houkutteleman tammalauman piirittämänä. Huutelin tammaa nimeltä, mutta mitään ei kuulunut. Kun pääsin laitumen mutkan taakse, näin kuitenkin punertavan läiskän metsän reunassa. Ponitamma seisoi pää alhaalla laitumen reunalla, eikä reagoinut huuteluihini.
Syy selvisi kun pääsin lähemmäs: tamma oli varsonut. En kuitenkaan ensialkuun nähnyt varsaa missään, kunnes älysin katsoa sinne, minne tamma herkeämättä tuijotti. Märkä, vastasyntynyt varsa makasi laitumen aidan takana olevassa kuivassa (onneksi) ojassa, eikä päässyt kuopasta omin voimin ylös. Mikä älykääpiö varsoo ojaan? No, ei auttanut kuin mennä nostamaan varsa itse jaloilleen. Kun lopulta sain sysittyä varsan ojasta ylös, ja ohjattua tissille, se jaksoi imeä jonkin verran ja kellahti sitten maahan nukkumaan. Jalat näyttivät olevan kunnossa, ja kyseessä oli kaunis tammavarsa. Heitin takkini sateessa tärisevän varsan päälle lämmikkeeksi. En voinut muuta kuin soittaa tallille, ja pyytää tuomaan tuttipullo väsähtäneelle varsalle. Jäisin laitumelle vahtimaan sen jaloillepääsyä, jotta saisimme sen talliin..
Hoitaja: Marsupieni, Päivämäärä: 2015-04-14 20:24:07
Laskettelin Neryn kanssa reipasta kevyttä ravia pitkin kelirikosta kärsivää kuoppaista ja kuraista kylätietämme. Tuulipuvunhousut eivät olleet parhaat mahdolliset ratsastushousut, ja takin alla minulla oli pelkkä pyjama. Lähtö oli ollut kiireinen, ja onneksi Nery oli sattunut olemaan tallipihalla juuri riisuttavana koulutreenien jälkeen. Ei muuta kuin satula uudelleen selkään, ja nainen ratsaille. Tallityttöni olivat onneksi tottuneet siihen, että saatoin rynnätä jostain, ja napata ponin, ja kadota paikalta. Samoin ponit: Nery ei pitänyt ylimääräisiä maastoraveja mitenkään kummallisina.
Geokätköily on hieno harrastus. Vähän niin kuin aarteenmetsästystä, etsitään maastosta vihjeiden ja koordinaattien perusteella purkki, ja kirjataan nimi sisällä olevaan lokikirjaan. Olin juuri edellisenä iltana liittynyt hälyytyspalveluun, joka ilmoittaisi minulle tekstiviestillä uusista kätköistä lähialueilla. Nyt sellainen hälytys oli tullut, joten olin samantien hypännyt vaatteisiini ja rynnännyt ulos. Aioin olla ensimmäinen kävijä kätköllä!
Tie kaarsi loivasti vasemmalle, ja vilkaisu puhelimen näytölle kertoi, että oli aika siirtyä tieltä metsään. Siirsin Neryn käyntiin, ja kannustin sen astelemaan loivan maantieojan yli. Onneksi tamma oli suht mutkaton maastossa, joten ylitys sujui hyvin, eikä tarvinnut käyttää kiertotietä. Metsästä löytyi nopeasti polku seurattavaksi, ja pian olin puhelimeni mukaan kätkön läheisyydessä. Ketään ei näkynyt! Sidoin tamman riimunnarulla puunoksaan, ja ryhdyin etsimään. Kivenkoloista ei löytynyt mitään, ja puunjuurakotkin tuottivat vesiperän. Yritin tiirailla ylöspäinkin vale-oksien tai puissa roikkuvan kätkön varalta, mutta sekään ei oikein tuottanut tulosta. Nery alkoi jo hermostua kykkimiseeni, ja nyki naruaan.
Päätin hetkeksi hengähtää ja istua lukemaan puhelimestani kätkön kuvausta ja mahdollisia vihjeitä. Samassa kuulin selkäni takaa epämääräistä kuopinaa, ja käännyin katsomaan Neryä. Se oli kuopinut kaviollaan puunkannon kumolleen, ja tuijotti minua kyllästyneenä. Nopea vilkaisu riitti kertomaan, että kyseessä oli valekanto. Jostain muualta paikalleen siirretty kanto, jonka alle purkki oli piilotettu. Kätköpurkki avautui helposti, ja pian nimeni koristi lokikirjaa. Kun sain kannon käännettyä oikeinpäin, käännyin rapsuttamaan Neryä korvan takaa. "Olisit heti sanonut jos kerran tiesit missä se on", mutisin, ja kiipesin takaisin ratsaille. Poistuessani metsästä meitä vastaan tuli pari muuta kätköilijää, joille pääsin kertomaan, että FTF, eli First To Find, eli ensimmäisen löytäjän titteli oli jo napattu ponini toimesta!
|
|
